Työkaverilla oli vuosi sitten ykkös-Klaani ruokatuntilukemisena, kun hän yhtäkkiä nosti päätään.
"Oletko sinä Lilyä kirjoittaessa ajatellut Pieni talo preerialla -sarjan Nellietä?"
No en, mutta kiitos "ajatusmadosta" — nykyään näen Lilyllä vaaleat korkkiruuvikiharat, vaikka oikeasti hän varmaan oli ruskeaverikkö, kuten serkkunsa!
Posted
@withregram •
@jennylukee
Vuoden 24. luettu (tarkoitan ahmaistu) kirja, Kaisa Viitalan Klaanin suojeluksessa.
Pardon my hehkutus, mutta tämä oli aivan mahtava ja ihana! Pidin siitä miten Agnesin kasvu jatkui, toivottavasti hänelle löytyy oikeanlainen tapa toimia klaanipäällikön vaimona, ja toki omana toimijanaan!
Oli mahtavaa lukea Millien pohjalaismurretta (itse enää neljäsosapohojalaasena en tohdi yrittää muotoilla ajatuksiani kyseisellä murteella!)
Pidin myös Lilyn hahmon kehityksestä. Monessa kohtaa hänestä tuli mieleen eipä kukaan muu kuin Scarlett O’Hara. Moni ei (ainakaan lukemissani arvioissa) ole oikein Lilystä pitänyt. Ja tokihan hän käyttäytyy sekä hölmösti että epäkohteliaasti, näkee kaiken itsensä kautta eikä pysty asettumaan muiden asemaan. Kuitenkin näen hänessä sellaista hiomatonta voimaa, joka voisi jalostua todella vaikuttavaksi tekijäksi.
Sanomattakin lienee selvää, että olen ollut täysin myyty Kaisa Viitalan (aiemmin Ikola) Skotlanti-kirjoille, alkaen Margaret Ylämaan tytöstä. Herkässä kasvuiässä luettu tarina jätti pysyvät jäljet, kiinnostuksen Skotlantiin sekä erityisen herkän kohdan omapäisille sankarittarille.
Lämmin suositus minulta!
@kirjailija_kaisaikola_viitala
@karistonkirjat
#kirjagram #kirjagramsuomi #klaaninsuojeluksessa #lukusuositus