Fiia ja kyy
Fiia on perheensä kanssa mökillä. Lapset löytävät kuistin läheltä kyyn. Fiiaa käärme kiinnostaa, mutta vanhemmat huolestuvat. Onhan pikkuveli Hugo vasta vuoden ikäinen ja tepastelee ympäriinsä huolettomana.
Isä yrittää vangita kyyn ja kuljettaa sen kauemmas, mutta sepä ei olekaan ihan helppoa. Kun rauhanomainen ratkaisu ei onnistu, isä lopulta tappaa kyyn. Se on Fiialle liikaa.
”Isäni on tappaja”, sanon ääneen itsekseni.Se kuulostaa kamalalta.En aio enää koskaan […]
Hyvää päivää, Helsinki! : Tarinoita kaupungista
Veera Kehvolan ja Timo Mänttärin perustama Kehvola on tunnettu ennen kaikkea hienoista postikorteistaan, joten tuli yllätyksenä, että yrityksen tuotevalikoimaan on ilmestynyt lasten tietokirja Helsingin kaupungista ja sen historiasta. Mikäpäs siinä, pakkohan tämä oli Kehvola-fanina tarkastaa.
Mänttärin kirjoittama ja kuvittama kirja on tekstimäärään nähden yllättävän perusteellinen. Alle kymmenvuotiaille lapsille tarkoitettu kirja tarjoaa katsauksen paitsi Helsingin […]
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/hyvaa-paivaa-helsinki-tarinoita-kaupungista/
Uninen, uneton yö
Jokaisessa lapsiperheessä on epäilemättä tuttua, miten vaikeaa unille käyminen voi olla. Sitä tämäkin kirja käsittelee. Pauliina epäilee, että äidin kello on rikki ja sen viisarit kulkevat liian nopeasti. Eihän mitenkään voi olla nukkumaanmenoaika, leikit olivat niin kesken! “Kyllä uni pian tulee”, äiti lupaa, mutta ei sitten kuitenkaan jää Pauliinan seuraksi odottamaan unta.
Niinpä Pauliina pistää leikiksi, eikä rauhoitu ensinkään nukkumaan. Äiti lupaa, että […]
Mila Teräs ja Satu Kettunen: Simpukkakaupunki
Karisto, 2025
Kuvakirja kertoo Amasta, joka menee äitinsä kanssa viettämään aurinkoista päivää rannalla. Ama on pakolainen ja joutunut jättämään kotimaansa. Isä on jäänyt vanhaan kotimaahan.
Rannalla Ama kuitenkin tutustuu muihin lapsiin ja pikku hiljaa rakentuu yhteys ja tulee uusia sanoja, joilla kiinnittyä ihmisiin.
Kirjan kuvitus on kaunista ja rakentaa hienosti kesäistä, lämminhenkistä tunnelmaa.
Fredrika! : Kirjailija Fredrika Runebergin unelmat ja ihmeellinen puutarha
Mutkat suoriksi kirjoitettu lasten ja nuorten kuvakirja kansallisrunoilijamme J. L. Runebergin Fredrika-vaimosta, jolla itsellään oli himo kirjoittaa ja halu vaikuttaa. 40 sivun mittaan Fredrika Tengström (1807–1879) inhimillistyy ja yksilöityy omaksi persoonakseen eikä jää enää pelkäksi tapetiksi Runebergien seinälle, kuten niin usein tästä avioparista kerrottaessa.
Jo pienenä tyttönä hän tahtoi kirjoittaa opittuaan lukemaan viiden vuoden vanhana. Ruotsin kielellä […]
Milloin mummo tulee?
Tässä Heidi Viherjuuren kirjasarjassa käsitellään tunteita, joita maantieteellinen etäisyys sukulaisiin herättää. Kirjavinkkien avustajanakin toiminut Viherjuuri asuu itse Kölnissä, joten omakohtaista kokemusta pitkänpuoleisesta mummolamatkasta löytyy. Sarjan aikaisemmissa osissa käsiteltiin pitkää matkaa mummolaan (Ollaanko nyt perillä?) ja mummon mökillä olemista, kun isä ja ystävät ovat kotimaassa.
Milloin mummo tulee? kääntää asetelman nyt niin päin, että […]
Nora Lehtinen ja Erika Kallasmaa: Alma ja ilmapallo
Minerva, 2024
Se tavallinen tarina ilmapallojen kanssa: Alma saa ihanan punaisen ilmapallon ja pitää siitä tiukasti, kunnes jossain kohtaa huomio herpaantuu, ote pääsee irti ja ilmapallo karkaa.
Sitä sitten surraan, pohdiskellaan ja löytyypä ilmapallon karkaamisesta jotain ilonaiheitakin ja lopulta pallon karkaamisen suhteen saavutetaan rauha.
Oivallinen tarina välittyy hienosti Kallasmaan upeista väriliitukuvituksista, joissa on monenlaista tunnelmaa ja hienoa kaupunkikuvaa.
Emily Hawkins: Dinoatlas
Nemo, 2018
Suom. Sini Linteri
Nemo on julkaissut useita isokokoisia lasten tietokuvakirjoja. Tämä 38 cm korkea kirja tekee koollaan vaikutuksen, mutta sisältö ei valitettavasti ole muiden, parempien kirjojen tasolla.
Kuvittaja Lucy Letherlandin käyttämä ääriviivaton, liukuväreihin perustuva tietokonekuvitustyyli on aina tökkinyt, enkä pidä siitä, miten dinokuvituksiin on upotettu paljon anakronista hupailua, kuten haaveja lihansyöjädinojen käsiin. Taittokin on suoraan sanottuna aika kamalan näköistä.
Tietopuolesta ei ole suuremmin valittamista, kirja esittelee joukon dinosauruksia jaoteltuna sen mukaan, missä päin maailmaa ne aikoinaan elivät.
Dinosaurusfani saa tästä lisätietoa, mutta aiheesta on kyllä olemassa hienompiakin kirjoja.
Malin Kivelä ja Linda Bondestam: Suurenmoinen Rosabel
Teos, 2017
Suom. Liisa Ryömä
Tallilla on uljaita ratsuja ja sitten Rosabel. Innokas ja ärhäkkä pikkuponi ei ole sulokas eikä hypi esteiden yli, mutta ainakin hänellä on luonnetta ja unissaan suurenmoinen maailma.
Sitten löytyy uusi ystävä, joka näyttää, että tallin ulkopuolellakin on hieno maailma. Tämä Bondestamin upeasti kuvittama kuvakirja käsittelee houkuttelevan heppateemansa kautta hienosti erilaisuutta, joukkoon sopimista ja ulkonäköpaineita.
Mur ja mustikka
Reilu vuosi sitten tutustuin karhuun nimeltä Mur. Mur ei halunnut nukkua; ei vaikka oli talvi, ei vaikka kaikki muut kömpivät tyytyväisinä pimeisiin pesiinsä. ”Minä olen Mur, talvikarhu.” se tuolloin ymmärsi.
Tällä kertaa Mur metsästää mustikoita. Tai oikeastaan niitä metsästää Iso, karhu joka on nimensä mukaisesti iso, isompi kuin Mur. Iso – joka tuntuisi olevan jonkin sortin mustikkahullu – määrää, että myös Murin on tehtävä näin, kuljettava kunnes […]
Mur ja tähti
”Jos kiipeän kuuseen, saatan yltää tähtiin!”
Johtuen omasta elämäntilanteestani – kotiäitinä – olen lähivuosina, mitä kirjamaailmaan tulee, keskittynyt pitkälti lastenkirjoihin. Aikaa keskittyä pitkiin romaaneihin ei oikeammin ole ja toisaalta halu tutustuttaa oma jälkikasvu kirjoihin on valtava. Näin lastenkirjat ovat juuri sitä, mitä tällä hetkellä kaipaan ja tarvitsen. Tässä miljöössä uusia ystäviä löytää paljon.
Yksi viime vuosien iloisista […]
Mur, eli karhu
”Yö on yö, päivä on päivä. Talvi on talvi. Ja karhu on karhu.”
Niin; karhut ja talvi eivät kuulu yhteen. Karhulle talvi on uniaikaa, pimeässä pesässä kuorsaten, kesästä uneksien. Karhut nukkuvat talviunta. Kaikki paitsi yksi, ja sen karhun nimi on Mur.
Ennen ensimmäistäkään lumihiutaletta myös Mur joutuu kuitenkin kömpimään pimeään pesään, tahtomattaan, täysin, täysin virkeänä. Tuo on aivan kamalaa; talvi yksin hereillä on aivan liian pitkä, uneton ja […]
Vanhukset
Leikimme puistossa vain silloin kun on valoisaa, koska pimeällä sinne tulevat vanhukset.
Vanhukset ovat epämiellyttäviä ja pelottavia, he sylkevät maahan, heittelevät roskia luontoon, kirjoittavat rumia sanoja kepillä hiekkaan ja nojailevat seiniin. Kuka sellaista kestää! Joskus kuitenkin illan lähestyessä on tylsää ja puistoon haluaisi mennä, vaikka lähestyvä pimeys ja vanhukset pelottavatkin.
Kokeneet kuvakirjataiturit Malin Klingenberg ja Maria Sann kuvaavat hienosti […]
Malin Klingenberg ja Maria Sann: Viisi hauvaa
S&S, 2021
Suom. Outi Menna
Linnea kertoo päiväkodissa kavereille, että heille tulee hauvoja. Niitä tulee viisi! Sitten ne tulevat, ja Linnean kotona elämä käy levottomaksi. Hauvat pitävät melkoista elämää ja valvottavat öisin!
Ebban mielestä asia on vähän jännittävä, mutta kun hänet kutsutaan Linnean synttäreille, uteliaisuus kyllä voittaa. Melkoinen yllätyshän siellä sitten odottaa.
Tässä, kuten muissakin sarjan kirjoissa, on kuvattu hienosti lasten maailmaa. Suomennoksen sävy on vähän erilainen kuin alkuperäisessä ruotsinkielisessä, jossa Linnean perheeseen ei ole tulossa hauvoja vaan muukalaisia (främlingar). Ja niin – eipä tässäkään lopulta hauvoja ole.
Leena Virtanen ja Sanna Pelliccioni: Eeva! : Kirjailija Eeva Kilven polut, muistot ja viisaat sanat
Teos, 2020
Ellen Thesleffiä käsittelevää sarjan toista osaa en vielä käsiini saanut, joten luetaan sitten kolmas osa, joka kertoo Eeva Kilvestä.
Merkittävä pitkän linjan kirjailija ja ympäristöihminen on kirjansa ansainnut. Kirjassa käydään läpi Kilven matka lapsuuden Hiitolasta evakoksi ja kirjailijantyöhön.
Luonnon merkitys tulee vahvasti esille ja kirja kannustaakin lukijaansa yhteyteen luonnon kanssa. Kuvitus on taas erinomaisen hienostunutta ja tyylikästä.
Leena Virtanen ja Sanna Pelliccioni: Minna! : Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot
Teos, 2018
Suomen supernaisia -sarjan avaus esittelee Minna Canthin elämää. Kirja kuvaa tavallista päivää Canthin elämässä vuonna 1888 ja siinä sivussa tulee elämäkerran peruskuviot.
Kirjallinen tuotantokin esitellään ja asemoidaan Canth vankasti realismin edustajaksi ja varhaiseksi naisasialiikkeen pioneeriksi.
Kirjan kuvitus on mukavan monimuotoista, eri tekniikoita yhdistelevä toteutus on hienosti rakennettu ja tuloksena on mielenkiintoisen näköinen ja helposti luettava kirja: hyvä avaus sarjalle!
Sisarukset Grémillet : 6. Salaperäinen kartano
Kuudennessa Sisarukset Grémillet -sarjakuvassa sisarukset vierailevat upeassa unelmakartanossa pienellä saarella, sillä heidät on kutsuttu äidin ystävän Virginien hääjuhlaan. Ihan silkkaa riemua tapaus ei ole: Sarah ei haluaisi lähteä, sillä hänellä olisi muutakin tekemistä. Cassiopée on romantikkona tietysti ilahtunut häistä, Lucille taas on iloisen välinpitämätön – kunhan huvilassa on eläimiä.
Sarah löytää häistä kuitenkin kohtalontoverin. Äidin […]
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/sisarukset-gremillet-6-salaperainen-kartano/
Linda Bondestam: Elämäni pohjalla : Yksinäisen aksolotlin tarina
Teos, 2020
Suom. Maarit Halmesarka
Tämä kuvakirja kertoo ilmastonmuutoksesta yksinään pienessä järvessä asuvan aksolotlin näkökulmasta.
Bondestam on kyllä aivan huippu tässä: kirjasta tulee mieleen tuoreempi Hopi Hopi, joka sekin onnistui ravistelemaan lukijaansa. Niin tämäkin, ja kirjan kuvitus on täynnä valloittavia yksityiskohtia.
Kirja on samalla hauska, oivaltava ja vakava. Bondestam on kyllä kansallisaarre, vaikka onkin saanut enemmän tunnustusta Ruotsin puolella.
Maria Vilja: Pohjaton reppu
Karisto, 2025
Reppu-sarjan aikaisemmissa kirjoissa on kuvattu erityisherkkyyttä enemmän sitä kautta, miten se vaikeuttaa elämää, kuitenkaan myönteisiä puolia unohtamatta.
Tässä kirjassa erityisherkkyyden metaforana toimiva näkymätön reppu näyttäytyy vielä selkeämmin voimavarana, kun Rosali-tyttö käyttää reppuun keräämiään kokemuksia ja tunteita ruokkimaan mielikuvitustaan ja keksii luokan kevätjuhlaesitykselle hienon juonen ja rakenteen.
Hienosti kuvitettu kirja tarjoaa monenlaista samastumispintaa, aina ompelusta ja polkujuoksusta innostuneesta isästä lähtien.
Amos ja sumupuu
Ilja Karsikas ei tosiaan kaihda vaikeita aiheita kuvakirjoissaan. Yksisarvinen käsitteli vanhemman alkoholismia ja Amos ja sumupuu kuvaa lapsen näkökulmasta isän masennusta. Masennus kuvataan sumupuuna, joka yhtenä yönä on noussut isän työpajaan. Isää ei näy missään. Onneksi Amoksen isoisä on joskus itsekin eksynyt sumupuuhun ja tietää, miten isää voi lähteä etsimään.
Isän löytäminen sumun keskeltä on kuvattu konkreettisena seikkailuretkenä, jolle varustaudutaan […]
