Voihan lähikauppa!

Tietysti on hyvä juttu et tuotteet järjestellään uudestaan ja parempiin paikkoihin. Mutta ääh, näkövammaisena toi on vain niin pyllystä. Meni tovi löytää limuhylly.

Jahas. Kaaduin sitten asfalttiin. En nähnyt portaita ja kävelin ns. tyhjään.

Perus usherin arki.

Mukinalusista on hyötyä.

Se suojaa kyllä pöydän pintaa, mutta kohdallani hyöty on ihan jotain muuta.

Se ei liity äänen vaimentamiseen, vaan mukin tai lasin löytämiseen. Läpinäkyvät astiat eivät erotu ja pöytäni on valkoinen ja enkä erota valkoista mukia siitä. Alunen on aina eri värinen ja se auttaa hahmottamaan missä juoma tarkalleen ottaen sijaitsee.

Sen lisäksi pystyn tunnustelemaan sormenpäilläni alusen reunaa. Jos löydän reunan, löydän myös mukin. Näin en kaada vahingossa astiaa kumoon sitä hamutessa.

Kävin toistamiseen ulkona. En yleensä käy kahdesti, sillä sosiaalinen elämä on mitä on ja sen lisäksi vamma rajoittaa ulosmenemistä jonkin verran.

Olen iloinen siitä, että teinit lähtivät kaveriksi ulos niin sain vähän lisää askelia kelloon.

Näkökykyni on muuttunut 15 vuoden aikana ja sen huomaan kyllä itsestäni, kun aloin muistelemaan mitä kirjoja luin silloin fyysisenä kirjana.

Nälkäpeli kirjasarja on yksí tällainen.

Viidennen kirjan luen digitaalisessa muodossa.

Entinen ammattiurheilija Pekka Hyysalo kertoi Iltalehden artikkelissa ettei päässyt haluamaansa ravintolaan sisälle vammansa vuoksi.

Haluan kertoa myös omasta kokemuksestani vastaavanlaisesta tilanteesta.

Oli rento ilta ja olin kuulonäkövammaisten kanssa liikenteessä. Useammalla oli valkoinen keppi käytössä ja osa kommunikoi viittomakielellä. Olimme kiertäneet parissa pubissa ja vielä olisimme käymässä viimeisessä paikassa.

Tällä kertaa porstari oli ottanut juuri minut silmätikukseen, koska liikuin epätasaisesti ja oletti minun olevan umpihumalassa. Minulla oli valkoinen keppi ja opas mukana. Jo pelkästään tämä ei riittänyt kertomaan vaikeudesta liikkua "normaalisti". Automattisesti oletettiin sen liittyvän yksinomaan humalatilaan.

Oli lähellä etten päässyt sisälle, mutta lopulta portsari ymmärsi tilanteen ja päästi sisään.

Vinkkini jokaiselle, joka työskentelee asiakaspalvelutyössä, on tämä Kysykää, älkää olettako.

Hei kuulonäkövammaiset ja kuurosokeat! Tämä info on teille.

Olen luonut kuulonäkövammaisille ja kuurosokeille Discord palvelimen ja ylläpidän sitä henkilökohtaisesti. Laita minulle Discordin kautta privaviestiä, jotta saat kutsulinkin. Minut löytää mustikkasoppa nimellä.

Läheltä piti tilanne tietä ylittäessä sairaalan alueella.

Auton kuljettaja ei selvästikään nähnyt minua ja minun valkoista keppiä. Auton korkeus oli myös tavallista korkeampi.

Onko mahdollista, et korkean auton kuljettaja ei havaitse kulmakohdasta lyhyttä kävelijää? Erityisesti jos kävelijällä on apuväline käytössä ja se näkyy vyötäröstä alaspäin.

Sanna menetti kuulonsa lapsena ja sokeutui kaksikymppisenä – kertoo nyt, miksi ei halunnut näköä palauttavaa leikkausta

Sanna Paasonen, 45, menetti lapsena kuulonsa, nuorena aikuisena myös näkönsä. Harvinaisesta sairaudesta huolimatta hän toteutti unelmansa ja opiskeli opettajaksi.

https://www.eeva.fi/jutut/sanna-sairastaa-kid-syndroomaa

Tyttäreni kertoi minulle, että koulussa oli bilsan aiheena silmät ja siellä kerrottiin näköaistin olevan ihmisen tärkein aisti.

Tyttäreni kertoi bilsan tunnilla erilaisen näkökulman asiaan. Hän kertoi tuntoaistin olevan se tärkein. Hän perusteli sen kuurosokeudella ja kuurosokean tärkein aisti kun totta tosiaan onkin tuntoaisti. Kyllä hän tietää.

Tulkkien apu on arjessa korvaamaton

Kolme viittomakielistä, Sanna Paasonen, Kalle Juusti ja Leila Rytimaa kertovat, kuinka tulkkauspalvelu on heidän arjessaan mukana.

Sanna Paasonen kertoo: “He* ovat kuin silmät minulle, mikä on hirveän tärkeää. Valitettavasti ammattitaitoisten natiivitulkkien** työtä ei vieläkään osata päättäjätasolla arvostaa. Meillä kuurosokeilla on siksi erityisen suuri riski eristäytyä.”

*kuurosokeapätevät viittomakielen tulkit
**tulkit, joiden äidinkieli on suomalainen tai jonkun muun maan viittomakieli, ovat yleensä näkeviä kuuroja/kuulovammaisia viittomakielen tulkkeja

https://elamassa.fi/terveys/viittomakieliset-sanna-kalle-ja-leila-kertovat-nain-kaytan-vammaisten-henkiloiden-tulkkauspalvelua/

Olen ollut Suomen kuurosokeat ry:n jäsen yli 10 vuotta omaisjäsenenä, varsinaisen jäsenen, kuurosokean puolisoni @mustikkasoppa mukana. Jäsenyys on ollut minulle kunnia-asia, kuten muutenkin Veeran elämänkumppanina toimiminen. En ihan joka vuosi ole päässyt mukaan, mutta vuonna 2024 lähdin jälleen kokoustamaan ja tapaamaan tätä pientä ja arvokasta kuurosokeiden porukkaa ja edistämään meidän arkea. Omassa perhearjessamme olemme kaksikielisiä ja vaimon kanssa ykköskieli on suomalainen puhutun suomen viittomakieli tai taktiili viittomakieli yhdistettynä haptiseen kieleen, kakkoskielenä suomi. Viittomakieli on puolisoni äidinkieli, opettelin viittomakielen sormiaakkoset ensimmäisestä päivästä, kun tapasimme, koska halusin kommunikoida Veeralle omalla kielellään. Hyvin nopeasti viittoma kerrallaan opin lisää, nyt noin 17 vuotta viittoessa se sujuu jo kivasti.

Suomen kuurosokeat ry:n kokouksissa erilaisuus on läsnä ja on mahtavaa, miten montaa eri tapaa kommunikointiin on olemassa. Löytyy ei-viittovia paremmin kuulevia, jotka käyttävät induktiota, mutta eivät näe riittävästi. On kuuroja, jotka näkevät vähän ja käyttävät viittomakielen tulkkeja. On täysin tai lähes kokonaan näkönsä ja kuulonsa menettäneitä, jotka käyttävät taktiilia, kädestä käteen viittomakieltä ja pistekirjoitusta. Sinullekin haluan jälleen omalta osaltani levittää tietoisuutta siitä, että kuurosokeus on kirjo. Kuuro on harvoin täysin kuuro, sokea harvoin täysin sokea ja kuurosokea harvoin täysin kuurosokea. On myös hienoa, että Suomessa kuurosokea voi elää täysipainoista elämää.

Minulle on ollut etuoikeus päästä kokemaan kuurosokean arkea. Mieleen on jäänyt monta unohtumatonta kokemusta, esimerkiksi kuurosokeiden miesten saunahetki, kun puhuin korvaan kaverille, joka ei näe, mutta kuulee korvaan voimakkaasti puhuessa. Tämän tulkki tulkkasi käteen viittoen kaverille, joka ei näe eikä kuule ja seuraava taas eteenpäin. Keskustelu oli sujuvaa ja hauskaa.

Kuurosokeutta isommat haasteet ovat enemmänkin mielenterveyspuolella, vammais- ja mielenterveyspalveluihin tulisi panostaa, niistä ei saa leikata, Suomen kuurosokeat ry piirissä on vain noin 800 ihmistä.

Käytän valkoista keppiä apuvälineenä ulkona liikkuessa.

Takatalvi pakotti vaihtamaan juuri vaihdettu kesäkärki takaisin lumipallokärkeen. Minulla oli koko viime talven valkoinen lumipallokärki ja nyt siinä on punainen ja ihan uusikin.

Kävin äsken ruokakaupassa. Sinne pääseminen oli saavutus.

En tiennyt, että lunta on noin paljon ulkona ja valkoisessa kepissäni oli ns. kesäkärki. Oli kohtuullisen työlästä käyttää keppiä paksussa lumessa. Käsi alkoi krampata. En erottanut missä oli kävelytie ja missä autotie.

Olen kaikki nämä vuodet pohtinut sitä, että onko lopulta se työnhaku ja työn saaminen elämäni tärkein ja tavoiteltavin asia?

Olen kuurosokea ja sairauteni on etenevä. Minusta minun pitäisi tehdä elämästäni elämisen arvoista itselleni ja eikä tuhlata sitä yhtä ainoaa elämää loputtomaan määrään itkemiseen ja ahdistumiseen. Olen kärsinyt jo muutenkin aivan liikaa lyhyen elämäni ajan. Kun se sijaan voisin iloita ja nauttia pienistä seikkailuistani ja tehdä omia kivoja projekteja.

Kaksi kuurosokeaa.
Ennen ja nyt.
Frans Leijon ja Veera.

"Näytelmä kuvaa elämän kovuutta ja sen kauneutta Fransin silmin – hän näki maailman käsillään ja sormillaan. Se tuo esiin sinnikkään Fransin ylpeyden ja rikkoo ennakkoluuloja kuurosokeita kohtaan."
-Teatteri Totti

Näytelmä oli huikea ja vaikuttava. Lisäksi se oli ajatuksia herättävä ja näytelmä käy läpi vaikeita tunteita ja onnen hetkiä.

Vaikka videoon joskus saataisiin tekstitys, niin osa (viittomakielisistä) kuurosokeista eivät voi lukea tekstitystä sokeudesta johtuen (Huom. Sokeus on kirjo.). Kuinka tässä tapauksessa tulisi toimia? Pistekirjoitus ei ole aina vaihtoehto, sillä osa kuurosokeista eivät osaa pistekirjoitusta.

Taktiilitulkkaus ja viittomakielen tulkkaus on tässä tapauksessa ainoa vaihtoehto saada tietoa ja Kela kieltää tulkin käytön.

Olin eilen asinantuntijoiden tapaamisessa, jossa edustin Suomen Kuurosokeat ry:tä ja mulla oli mukana 2 viittomakielen tulkkia.

Jossain vaiheessa ohjelmaa yllättäen esitetään videotallenne, johon ei ollut tekstitystä tarjolla. Videotallenteesta ei ollut mainintaa ennakkoon ohjelmassa. Kelan linjausta noudattavat tulkit eivät voineet tulkata kyseistä videotallennetta. Soitto Kelaan ei helpottanut asiaa. Poikkeuslupaa tulkkaukseen ei saatu.

Kela tiedottaa ettei kuurosokeille voi enää välittää taktiilitulkkia viittomakielisten uutisten tulkkaamiseen, koska TV-tulkkaus ei kuulu tulkkauspalvelun piiriin. Tästä syystä viittomakieliset kuurosokeat eivät saa tietoa (taktiili)viittomakielellä podcastin, TV- ja radio-ohjelmien tai elokuvien sisällöstä.

Vähemmistöstressi vähemmistön sisällä

Kuurosokeana henkilönä olen kuurojen ja näkövammaisten sisällä vähemmistöä. Stressiä on aiheuttanut yhteenkuulumattomuuden tunne. Väliinputoajana en ole saanut sellaista vertaistukea riittävästi kumpaakaan suuntaan. Enkä myöskään riittävää ymmärrystä. Koen, että kuurot karttavat kuurosokeita jostain erikoisesta syystä ja näkövammaisten kanssa ei löydy yhteistä kieltä.

Vaikka kuurosokeilla on oma vertaistukiryhmänsä, niin se on niiiiin pieni ryhmä ja eikä sieltäkään aina löydy sitä omaa paikkaa. Näissäkin on ongelmana kuplautuneet kuppikunnat, johon on todella vaikea päästä mukaan sisään porukkaan.