Pohjaton reppu
Taidekasvattaja ja sosionomi Maria Viljan Näkymätön reppu -sarjan kirjoissa käsitellään lasten erityisherkkyyttä reppumetaforan kautta. Erityisherkkyys on näkymätön reppu, johon päivän mittaan kertyy kaikenlaisia havaintoja ja huomioita. Nämä huomiot ovat itsessään miellyttäviä, neutraaleja tai häiritseviä, mutta kun niitä kertyy reppuun tarpeeksi, kuormitus kasvaa liialliseksi.
Sarjan aikaisemmissa kirjoissa Näkymätön reppu ja Villikissareppu huomio on ollut […]
Näkymätön reppu
Luin Maria Viljan Villikissareppu-kirjan. Se oli niin hyvä, että sarjaan oli tarpeen perehtyä syvemminkin. Sarjan aloittaa Näkymätön reppu. Se esittelee pienen Rosali-tytön, jolla on aina mukanaan näkymätön reppu.
Rosali poimii reppuun kaiken mitä hän näkee ja kuulee, haistaa, maistaa ja tuntee. Kaiken mikä ärsyttää ja mikä saa hymyilemään. Kaiken mitä joku kertoo, ja varsinkin kaiken mitä hän kuulee vahingossa.
Reppu on metafora erityisherkän lapsen tavalle olla […]
Villikissareppu
Rosalilla on reppu, joka ei ole ihan tavanomainen: se on näkymätön. Isänsä kanssa asuva Rosali on hiljattain muuttanut ja aloittaa nyt esikoulun. Se saa Rosalin näkymättömän repun muuttumaan hurjaksi villikissaksi. Villikissareppu saa Rosalin jäätymään paniikista, joten kuinkas tällainen reppu oikein kesytetään?
Näkymätön reppu kuvaa herkän lapsen tapaa olla maailmassa ja kuormittua erilaisista asioista. Näkymättömään reppuun kertyy tavaraa kuin itsestään. […]
Minulle ääniärsykkeet ovat suurin kuormittava tekijä, jota vastaan minulla on Valcon vastamelukuulokkeet. Nyt mukaan on hypännyt ärsyttävä tinnitus oikeassa korvassa, tällöin vastameluominaisuus ja hiljaisuus on kuormitustekijä. Nyt avuksi olen ottanut Endel -apin tinnitus reliefin, joka toimii. Äänimaailma tuo mieleen elokuvan Oblivion.
#valco #endelapp #asd #aistiyliherkkyys
Sää: Pilvinen.
Minä: Unodin aurinkolasit.
Myös minä: Liki kuolen siksi.
Kyllä. Se on todella näinkin rajua. Ja huomattavasti rajumpaakin joillain. Autistien aistierilaisuus.
#Oispa nyt tulossa se Halloween, eikä #pääsiäinen. Mulla ois nyt aika hyvät #silmät siihen juhlaan!
Olisi #muuten voinut luulla, ettei tätä autistia enää valonaremmaksi saa, mutta kun on pari tuntia ollut silmäpoliklinikalla ronkittavana ja silmiin on tungettu jos mitä aineita, oli pakko ajaa osa matkasta sieltä kotia fillarilla silmät kiinni, kun sattui valo niin seitanisti silmiin.
Oulun yliopisto tekee kyselytutkimusta aistiyliherkkyydestä:
"Tutkimukseen kutsutaan osallistujia, joilla on todettu aistisäätelyvaikeuksia, kehityksellisiä haasteita tai psykiatrista oirehdintaa, sekä osallistujia, joilla ei ole todettu aistisäätelyvaikeuksia, kehityksellisiä haasteita tai psykiatrista oirehdintaa."
"Aloitussivulta voit valita, vastaatko itseäsi koskevaan kyselyyn vai 5-12-vuotiasta lastasi koskevaan kyselyyn."
Minähän olen silleen ongelmainen, että mullon aikuisena todettu, että oisin tarvinu lapsena apua adhd/lukihäiriön takia.. No en saanu, vaikka vanhemmat yritti järjestää että ois ees tutkittu ku en heän mielestä toiminut niiniuin muut mutta eihän se edennyt kun koulu terkkari oli erimieltä.
Aikuisena sitten hoitajat/lääkärit/psykologit todenneet, että "oot liian älykäs omaksi hyväkses" tarkoittaen, että jos oisin tyhmempi ja laiskempi enkä ois tehny helvetisti töitä kyetäkseni teeskentelemään pärjääväni.. Niin ongelmat oid ehkä huomattu aikaisemmin.
Suomessa kun ollaan, ei juopottelu ja jatkuvasti hankaluuksiin joutuminenkaan kiinnittänyt tarpeeksi huomiota.
Siinä sitten onnistuin niinkin hyvin teeskentelemään, että aloin uskoa itsekin olevani täysin kunnossa. Ei minussa ole vikaa. No ojasta katajaan ja siitä kuoren ja kattilan väliin tai mites se meni. Kouluja jäi kesken, työtä tehtiin satunnaisesti, parisuhdekin rakoili ja viinaa kitattiin.
Sitten tuli hetki kun ammatinvalinta psykologi tuijotti pöydän takaa ja tuumaili, että "mitäpä jos - aseta nimi tähän- unohetaan nämä työ ja koulu asiat ja minä lähetän sinut nyt psykiatrille. Sulla ei oo kaikki kunnossa" jos ei ois rouva jo koittanu pehmittää valmiiksi, nii emn varmaan ois sittekää lähteny.. Mutta nyt sitte lähdin.
Sieltä sitten alko tippumaan. #adhd #bibolaarihäiriö #lukihäiriö joka myöhemmin todettiin laaja-alaiseksi sanallisen viestinnän häiriöksi (psykologi selitti näin "sinulla on harvinaisen laaja ja monipuolinen kirjasto.. Mutta kirjastonhoitaja on juoppo) ja jokin persoonallisuus häiriö jota eivät vuosienkaan tutkimuksienkaan jälkeen saaneet tarkennettua.
Jonkin aikaa tämän jälkeen tuli hetki, että viina tai perhe kun lähdin yhdelle ja unohdin 8v lapsen yksin kotiin 6 tunniksi. No viina hävisi ja aloin havahtua, että olin käyttänyt sitä lääkkeenä, turruttamaan #aistiyliherkkyys ja ihmiskammoa.
Vuosia siinä meni, yrityksiä opiskella, työskennellä pari burnouttia ja paljon itse tutkiskelua myöhemmin, että se sosiaalinen ja pintaliitäjä en ollutkaan minä. Se tapahtumia yksin järjestävä improvisoinnin mestari ja aina toisia neuvova ja häslääjä tyyppi, ja se äänekäs ilkeän huumoriin ja toisten kustannuksella pilaileva tähti.. . Se en ollut minä.
Se hiljainen, itsekseen tai pienessä porukasss viihtyvä käsityöläistaiteilija ja metsästävä ituhippi, se hellä ja ystävällinen hassuttelija, maaseudun rauhassa pihatöitä tekevä leppoisa kuuntelija ja tarkkailija.. Se olin minä.
Lääkkeitä oli parhaimmillaan kymmeniä, mutta hiljalleen ne on tippunut pariin säännölliseen ja niissäkin annos tippunut. Muutto maalle, osa-aika työ hautuumaalla, ulkona satoi tai paistoi. Aina tekemistä kotona kun vaan silmät avaa, mutta pakko ei ole.
Niin pää kuin kroppakin voi niin hyvin, että voin tehdä töitä.. Osa-aikaisena, mikä on paljon enemmän kuin lääkärit lupaili vuosi muutama sitten.
Nyt jaksan olla ja kuunnella (lähinnä muttei ainoastaan) nuorten murheita ja iloja ja joskus jopa tarjota, jos nuori haluaa, käytännön apuja elämään ja neuvoja.. Mutta lähinnä vaan kuuntelen ja kysyn oikeita kysymyksiä.
Siitä äänekkäästi, viisaimmasta, voimakkaimmasta ja taitavimmasta moniottelija wannabe porvarista ja ahdasmielisestä mulkusta on kuoriutunut #vihervassarifeministi rauhallinen #käsityöläistaiteilja #puutarhuri ja #turvallinenihminen joka on aidosti läsnä ja valmis auttamaan.
Ja on onnellinen ja tyytyväinen itseensä.. #fibromyalgia sta ja rikkoutuneista osista huolimatta.
Vielä kun joskus saisi aikaan palata #kokemuspuhuja hommiin, mutta täältä maalta on nii pitkä matka ja toisaalta on mulla nuita nuoria omia ja omittuja joille jakaa elämänviisautta ja paskaa isä huumoria.
Halusinpa kirjoittaa. Jos vaikka löytyisi hiljalleen se oma heimo taas.
#mielenterveys #mielenterveysongelmat
Dösässä:
Bussin vessa dunkkaa tuolla perällä oksettavalta. Hengitän suun kautta vissiin koko matkan.
Ihmiseläimet hölisee jonninjoutavuuksia. Unohdin #vastsmelukuulokkeet kotiin. Korvatulpat löytyi meikkipussista, mutta ne peittää tuota rasittavaa hölinää vain hieman.
Kolme varttia matkaa jäljellä.
AAAAGH!
Tänään on taas sellainen päivä, että autistin #kuuloaisti havaitsee joka ikisen etäältäkin vaimeana kuuluvan surinan, hurinan, huminan, laitteen äänen jne. #EiHetkenRauhaa! #Aivot hajoo ihan just!
Palveluiden yleistymisen taustalla on neuropsykologian erikoispsykologi Sara Daavittilan mukaan halu huomioida #aistiyliherkät, sosiaalisesti epävarmat sekä ihan tavalliset, ylikuormittuneet suomalaiset.
#THL:n johtavan tutkijan Timo Lankin mukaan #melusaasteet aiheuttavat toisiksi eniten terveyshaittoja ilmansaasteiden jälkeen.
#HiljaisetPalvelut #melu #melusaaste #äänisaaste #taustahäly #häly #autismi #aistiyliherkkyys #aistiesteettömyys #esteettömyys #aistit #kuulo
Lähisuvun kanssa uudenvuoden oottelua. Toisaalta mukava nähdä tuttuja mutta mun hermosto alkaa sakkaamaan jo nyt. Äänekästä porukkaa. Ilman tulppia olisin jo kotimatkalla.
#asd #aistiyliherkkyys
Bussia odottaessani ohi ajoi hitaasti harjalla varustettu pikkutraktori, joka puhdisti pyörätietä lumesta. Tuollainen tasainen harjaava ääni tuntuu minulle ihan hirveältä, ja jos unohdetaan kovat äänet, on ehkäpä pahin ääni, minkä tiedän.
Jäin kuuntelemaan kaupungin ääniä. Työviikon jälkeen, joululomaa jo odottaessani huomasin, miten rasittavaa tämä äänimassa on. Juuri nyt toivon, että bussimatka olisi jo ohi.
Ennen kuin aloin ymmärtämään omaa autismiani, ajattelin, ettei minulla ole aistiyliherkkyyksiä. Ennemminkin olen pitänyt vaikkapa taustaäänistä. Toisaalta olen nyt tajunnut, että taustaäänet auttavat keskittymään, kun valitsen itse oikeanlaisen äänen. Usein se on perinteistä musiikkia, mutta monesti tasainen ambient tai yllätyksetön noise-musiikki tarpeeksi hiljaisella toimii todella hyvin.
Ihan kauhean näköistä tuolla pihalla. Tarvitsee ainakin kolmet aurinkolasit, että sinne kärsii lähteä.
𖤐AlderForrest 𖤐 
