mstdn.social is one of the many independent Mastodon servers you can use to participate in the fediverse.
A general-purpose Mastodon server with a 500 character limit. All languages are welcome.

Administered by:

Server stats:

14K
active users

#werther

2 posts2 participants0 posts today

Sanailua tiellä kolmastoista päivä. Revisio 3.03

Kävelen metsään, tätä on vähän harvennettu täältä taajaman puoleisesta päästä. Polkua ovat kulkeneet koiria ulkoiluttavat ja muut. Näitä polkuja risteilee ohuessa lumessa sinne, tänne. Keksin siinä kulkiessa yhden jutun mikä askarrutti äskettäin. Pitää saada muutama kilometrin lenkki tällaisena pakkaspäivänä kun aurinko katsoo ohuen pilvikerroksen takaa viistoon, on melkein esillä. Saatiin vihdoin kuusi, seitsemän astetta alle nollan, mikä tästä lauhtuu kun sadealue saapuu mereltä.

Kuljen yli viimaisen pellon ojia väistellen aina seuraavaan metsään jonka siimeksestä kulkee polku maakaasulinjaa reunustavalle hiekkaväylälle. Tämä on varmaan sitä naturaa tai sittenkin ehkä varhaista modernismia. Mulla on yksi kuunneltavana ja luettavana tai oikeastaan useampikin.

Maakaasulinja kulkee satamasta kohti taajemmin asuttuja seutuja. Viime kesänä saatoin haistaa varoitushajun sataman takaisella lahdella. Siellä kulkee itse asiassa monenlaista myrkkyä. Tilasin kerran, jo aikaa sitten eräältä nuorelta toimittajanplantulta lyhyen jutun laivaväylän viereen linjatusta venereitistä. Hän sanoi minulle alkajaisiksi, että venereitti on tehty siksi että satamassa on myrkkyä. No, sitä myrkkyä siellä on edelleen, vaikka se nyt ei siihen aikaan ollut se varsinainen jutun pointti, vaan se että pienveneilijöiden pitäisi kulkea sivussa laivaväyliltä, mitä antelias valtiomme tuli tuolloin venereitin linjauksella ja viitoituksella helpottaneeksi. Oli aivan kuin myönteinen investointi?

Maakaasulinja viertä tie kulkee jätevesipumppaamolle ja sieltä takaisin taajamaan. Pihoille on pysäköity autoja ja talvehtivat veneet ovat peitteiden ja katosten alla. Tulin ottaneeksi tuon suomenruotsalaisen kirjailijan teoksen luettavaksi vissiin kun se on saanut jonkin palkinnon. Tekstistä paljastuvat ”Nuoren Wertherin kärsimykset”, mikä siinä kulkiessa vähän naurattaa ja itkettää. Ajattelen että minun ei ole sopivaa – ainakaan julkisesti – arvostella suomenruotsalaisen viisikymppisen naisoletetun teosta sillä minut tulkitaan jorisevaksi, kaikkitietäväksi setäoletetuksi. Onkohan minulla lukijana tapana alitajuisesti valita luettavaksi palkittuja teoksia? Ehkä?

Jos joku nyt ihmettelee että mikä ”Die Leiden des jungen Werthers” niin kuuklatkoon tai ihmetelköön miksi minua naurattaa ja itkettää kun teos mainitaan tuossa kirjassa. Ehkä minun olisi pitänyt aloittaa teoksen lukeminen ja kuunteleminen alkukielellä, eli ruotsiksi? Kiva olisi myöskin lehteillä saksankielistä tahi englanninkielistä laitosta. No niin.

Itkien ja nauraen tällä pikkuporvarillisella väylällä kulkiessa minä esittelen itselleni kirjallisia kysymyksiä jotka eivät näemmä kaipaa kovin suurta julkisuutta. Joo, niin, olen menossa takaisin kotiin, pitää kuoria porkkanat, palsternakka ja sulattaa vähän muita vihanneksia, eli tehdä ruokaa.