Fiilikset käsiksestä tänään: tää tarina on monipolvinen. Se on iso. Lukija ei pääse helpolla, vaikka toki teen parhaani kuljettaakseni lempeästi häntä läpi käänteiden ja kuvioiden.

Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, mitä ihmiset tykkää.

"He kaikki olivat lopulta kuolleet, hän itse ensimmäisten joukossa."

Kun erinomaisen elossa oleva hahmo muistuttelee lukijaa siitä, mitä tapahtui kirjan edellisessä osassa. Tää jotenkin kuvaa nyt erinomaisen hyvin tätä savottaa.

Taas mennään. Kaksi oikuttelevaa tarinalinjaa on käyty itsenäisinä kokonaisuuksinaan läpi ja liitetty kokonaisuuteen. Seuraavaksi käyn taas käsiksen läpi ja varmistan, että kaikki juonenkäänteet ui kuin kalaset toistensa lomaan. Ruoppaan myös kieltä, muutamaan kohtaan en ole missään vaiheessa ollut tyytyväinen, mutta työn alla on ollut isompia murheita, joten ne on vaan jääneet. Tavoitteissa versio, jossa olisi kustille löydettävänä enää pikkuvirheitä.

*niisk* Pääsin taas käsiksessä siihen yhteen tiettyyn kohtaan, jossa liikutun hirveästi omista jutuistani. Toiveissa toki, että lukijakin liikuttuu sitten aikanaan.

Kustilta tuli kirjan esittelytekstiehdotus ja jotenkin liikutuin siitäkin. Että tämmöistä on tehty. Voi sentään.

Sen kunniaksi spontaani omahyväinen kirjailijakuva tähän än yy tee nyt.

"Ei tää nyt ihan hirveetä paskaa enää ole." - Luottavainen kirjailija käsikirjoituksensa äärellä.

*hengittää syvään*

Nyt tää yksi hirveästi päänvaivaa aiheuttanut juonikuvio alkaa ainakin osittain jo olla pisteessä, jossa voin keskittyä viilaamaan ilmaisua paremmaksi. Tähän pisteeseen asti aina hävettää koko teksti, kun ilmaisu on kömpelöä ja nimenomaan tässä sarjassa jotenkin tunkkaisen melodramaattista. Blyörgh.

Voi sentään. Nyt yhtäkkiä tänään iski ymmärrys siitä, että tän kirjan jälkeen hyvin todennäköisesti* sanon näille fiktiivisille tyypeille hyvästit. Oi ei. Sydän särkyy. Paree antaa niille kunnollinen lähtö ja hyvät hyvästit.

Jahas, se ois sit anti-lomps: spmol vaan takas työarkeen.

Edessä tän vuoden jännimmät viikot, kun RA3 pitäisi nyt vihdoin saada sellaiseen pisteeseen, jossa kustille jäisi moitittavaksi korkeintaan kirjoitusvirheitä ja kökköjä lauserakenteita.

Tän kirjan kirjoittaminen on ollut haastavaa. Olen koko ajan paininut työuupumuksen kanssa, mikä on vaikuttanut sekä ajattelun notkeuteen että kirjoitusfiilikseen. Olen tyytyväinen, jos lopputulos vaikuttaa kevyeltä ja helpolta.

Voi apua minkä työpainajaisen näin. #RoyaumenAikakirjat kusti järjesti kotonaan juhlat, joihin mutkin oli kutsuttu. Jännitin sosiaalista tilannetta ja ilmeisesti vedin hirmuiset kännit, koska seuraavassa unihetkessä kusti perheineen istuu aamiaispöydässä ja minä olen edelleen siellä, hirveän nolona ja yhä laskuhumalassa.

Ihan hirveä uni. Mutta siis. Olen tehnyt RA3:sta niiiin kauan. Istun kustantajan julkaisupöydässä myöhässä, nolona ja käsis yhä sekaisin.

Kiitos aivo tästä lomaviikolla.

@magdalenahai, kovasti voimaa sinne. Voin sanoa, että sun #RoyaumenAikakirjat tulevaa teosta jo kovasti odotetaan! Btw venaajilla ikäeroa lähemmäs kolkyt vuotta.

Vieroitusoireisiin haettiin tänään Gigi ja Henry -sarja kokonaisuudessaan lähikirjastosta, jonne oli varattu osakin ihanasti saapunut.

@magdalenahai
En taida olla ensisijaista kohderyhmää, eikä siksi oikein kansikuva iskenyt, kuten myöskään takakannen kuvaus, nimestä pidin.
Mutta kun kuitenkin päädyin lukemaan Kolmatta sisarta, niin oli kuin minulle kirjotettu. Ei tuossa ollut juuri mitään mistä en olisi pitänyt ja montakin asiaa mistä pidin paljon.

Pikavisiitti #finncon2023 ja suloisimmat korvakorut ikinä. Nyt vihdoin myös #royaumenAikakirjat T-paita hankittu teinin synttäripakettiin. Ensi vuonna Jyväskylässä pidemmän kaavan mukaan.