Tiedoksenne uusi Turun kaupunginmuseon sähköinen julkaisu Puun käyttö keskiajan Suomessa. Kyseessä on artikkelikokoelma, joka on vapaasti luettavissa (linkki alla). Artikkeleissa käsitellään Suomen ja erityisesti Turun puulöytöjä. Todella mielenkiintoinen, tutustukaa!
#arkeologia #keskiaika #tiede #julkaisut #kirjat #kirjamastodon

https://yksa.fi/500100/174436528541800

Ulrika Lagerlöfin Lakkasuo pureutuu ajankohtaisiin metsä- ja saamelaiskysymyksiin.
Kahdella aikatasolla tapahtuvat romaanin tapahtumat sijoittuvat Norlantiin.
https://ammankirjablogi.blogspot.com/2025/05/ulrika-lagerlof-lakkasuo.html?m=1 #kirjamastodon #kirjat

Oletko Oulussa 17.5.-18.5.?

Tsekkaa Kummacon!

Ohjelmassa kaikenlaista kiinnostavaa, ja etenkin lauantaina pääsee kuuntelemaan meikäläistä neljässäkin eri ohjelmanumerossa.

Tuon tapahtuman kirpparille myyntiin omaa tuotantoa sateenkaaripainotuksella, joten kirjaostoksillekin pääsee!

Signeeraan kirjoja myös mielelläni.

Buustaukset tervetulleita!

#KirjaMasto #Kummacon #KirjaFedi #KirjaMastodon #Kirjat #Kirjallisuus #Lukeminen #oulu

https://kummacon.com/

Tehtiin esittelyvideo uudesta zen-kirjasta! 26-minuuttisessa videossa Kiina-tutkija ja kääntäjä Tero Tähtinen haastattelee zen-opettaja Mitra Virtaperkoa tämän uudesta kirjasta, kirjan synnystä ja vähän zen-harjoituksesta ylipäätään.

https://www.youtube.com/watch?v=3po8P6Jon_c

#KIRJAT | Kahdeksan vuoden pääministeri profiloitui etenkin eurooppapoliitikkona, mutta hänen EU-uransa herkin ja tärkein hetki osui Tampereelle. #KritiikinPaluu #WSOY #kirjataivas

Kymmenen vuoden odotus palkita...

#KIRJAT | Laajarinne kytkee Tove Janssonin Muumit Kierkegaardin, Heideggerin, Sartren ja Camus’n ajatuksiin. #KritiikinPaluu #kirjataivas #Atena

Muumien eksistenssi – arviossa...

Kirjavinkki

Stefanie Tuurna: Maamaa
(Otava, 2025)

Miten virkistävän erilainen ja koskettava lukukokemus!

Tässä on oikein onnistunutta änkytyksen kuvausta. Tällaiseen en ole törmännyt aiemmin kirjoissa. Mahtavaa, että tämä on kirjoitettu! Pidin siitä, miten tämä rakentui päähenkilön äänitteiden kautta.

Kiusaaminen on tässä läsnä, mutta päähenkilö tuntuu suhtautuvan siihen eri tavalla kuin siihen yleensä suhtaudutaan. Myöhemmin kirjassa tähän saadaankin vastauksia. Miten taitavasti kudottu tarina!

Tässä on niin ihanasti kaikkia oman nuoruuden ja aikuisuuden mielenkiinnon kohteiden yksityiskohtia upotettuna, että olin aivan lumoutunut.

Käsittämättömän hienoa, miten tähän on saatu jollain tapaa japanilaisten animaatioiden tunnelma mukaan pienillä jutuilla: Kurukurin toiminnot, kamit, Kaonashi, tōrii-portit... Joissain kohdissa myös tarinan rytmi ja kuvailu on suoraan elokuvaksi sopivaa.

En halua paljastaa lopusta liikaa, joten sanon vain, että tämä herätti tunnereaktion. Suosittelen lukemaan itse!

Ei ollut tarkoitus tänään kirjoittaa inspiraatiokässäriä, mutta niin vain kuudelta istuin koneen ääreen ja tässä sitä mennään.

Olisko pitänyt arvata? No olis.

Viime aikojen luetut. Ystäväni antoi minulle pinon Clive Cusslerin seikkailuromaaneja, joista tartuin nyt sattumanvaraisesti ensimmäiseen. En tiedä romaanien oikeaa järjestystä. Hyvin viihdyttävä, vaikka juonenkäänteitä oli hengästymiseen asti. Laaja tietopohja yhdistyy sujuvaan tarinaan. Anu Kaajan Leda on puolestaan hieno pastissi 1600- ja 1700-luvun romaanista, jossa kerrataan antiikin samanniminen taru pienellä twistillä. #kirjat #kirjamastodon #clivecussler #anukaaja

Tampereella on näköjään antikvariaattiset kirjamessut ensi viikonloppuna.

Olisi mennyt kokonaan ohitse ellei vahingossa tilaamani Tampere-talon lehdistötiedote olisi asiaa sivulauseessa maininnut.

Sikäli kun kiinnostaa ja mennyt muiltakin ohitse, niin mainitsen tässä.

https://trekirjamessut.fi/

Viikatemiehen kosketus -dekkarini on saanut palautetta:

"Kuin 40-luvun salapoliisiromaani."

"Runollista."

"Jännitystä piisaa."

#KIRJAT | Jos on ihastunut kaikkivoipaiseen hovimestari Jeevesiin ja tyhjäntoimittaja Bertie Woosteriin, pitää varmasti myös monokkelinsa kera touhuavasta Psmithistä. #KritiikinPaluu #teos #kirjataivas ️️️½

Jeevesin jäljillä jo ennen Jee...

Maria Laakso: Taltuta klassikko! : Olipa kerran lasten- ja nuortenkirjallisuus
Tammi, 2024

Kolmas klassikontaltutusopas ottaa haltuun lasten- ja nuortenkirjallisuuden.

Käsittelyssä on 16 lanuklassikkoa meiltä ja maailmalta, kuvakirjoista satuihin ja varhaisiin nuortenkirjoihin. Siinä sivussa tulee taas kunnon annos kirjallisuustiedettä ja kirjallisuushistoriaa.

Rojolan kuvitus tuo mukavasti lisäväriä, mutta parhaan potkun kirjalle antaa Laakson säädyttömän hauska tyyli. Näiden klassikoiden parissa ei ole tylsää!

Toivottavasti sarja saa vielä jatkoa: Laakso voisi pureutua vaikkapa genrekirjallisuuden klassikoihin.

Oikoluetaanko nykyään enää mitään? Äsken luin Hesarista "hupputenniksestä" (otsikossa kaksi kirjoitusvirhettä, joista toinen nyttemmin korjattu, toinen edelleen siinä eli ei edes koko lausetta luettu uudelleen?) ja eilen toimittaja ilmeisesti oli ajatellut että "minuutti tolkulla" kirjoitetaan erikseen. No, sattuuhan näitä.

Nopeat lehtimediat ehkä vielä ymmärtää kun oikolukijoita ei ole, mutta entäs vaikka lasten tietokirjat, joissa tekstiä jotain viisi riviä sivulla: hieno kuvitus ja toteutus, mutta typoja, numerovirheitä jne. lähes joka kirjassa. Ollaan huolissaan lasten lukemisesta, muttei viitsitä edes sitä vähäistä tekstimäärää läpi vilkaista?

"Laadukkaat" käännösromaanit: virheitä sekä sisällössä että kieliasussa. Sitten ihmetellään miksi halutaan mieluummin lukea alkukielellä?

Ymmärrän, että raharaharaha, mutta huono toimitustyö ei tee oikeutta kirjailijoille, teoksille eikä lukijoille. Voitaisiinko tehdä vaikka vähän vähemmän mutta kunnolla? Tämä on toisaalta moitteeni koko nyky-yhteiskunnalle: kaikkea on liikaa ja se on tehty hutaisten. Eikö ennen ajateltu että kirjojen tekokin on tietynlaista käsityöläisyyttä?

Toki kun kustantamoilla näyttää olevan ongelmia ihan perusasioissa kuten palkkioiden tilityksissä, tämä on varmaan huutelua tuuleen.

#KIRJAT | Rakastan luisevaa vartaloasi -teoksen kirjeet kertovat kirjailijan elämästä 1910-luvun Englannissa. ️️️1/2 #KritiikinPaluu #Oppian #kirjataivas

Tunnustelen aivojani kuin päär...

Sarjakuvavinkki

JP Ahonen: Belzebubs
(Kumiorava, 2018)

Siis aivan upean mahtava sarjakuva. Miksi en ole törmännyt tähän aiemmin?!

Pidän sarjakuvan tyylistä: hahmojen ilmeikkyys ja ylimitoitetut reaktiot ovat toimivia. Lyhyissä stripeissä pääsi yllättävän hyvin mukaan hahmojen tarinaan.

Tämän sarjan musta huumori on täydellistä. Nautin joka hetkestä! Tässä käsitellään ihmissuhteita kiinnostavasti ja nuoruuden ihastuminen on kuvailtu aidosti. Pidän hahmojen kömpelön suloisesta tyylistä käsitellä vastoinkäymisiä.

Paikkojen nimet ovat oivaltavia. Pidin kaikista piilotetuista viittauksista sarjakuvassa olleessa kartassa.

JP Ahonen: Belzebubs Vol II: Kuolema kuittaa univelat
(Kumiorava, 2023)

Tämä jatko-osa oli yhtä upeaa tykitystä kuin ensimmäinenkin osa!

Pidän siitä, miten musta huumori on tehty hyvällä maulla (jos niin voi sanoa). Sarjakuvan tilanteet ovat samaan aikaan arkisia ja menevät niin yli, että on pakko nauraa. Voisko tätä sanoa sellaiseksi mustaksi arjen eskapismiksi?

Tämän sarjakuvan löytäminen toi miule niin paljon iloa!

Haasteet, joihin nämä sijoitin:

#helmetlukuhaaste2025
(Vol I) 25. Kirjassa on muusikko
(Vol II) 31. Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä

Natsume Sōseki: The Three-Cornered World
(japanista englanniksi kääntänyt Alan Turney)

Toinen #JapanilainenKirja toukokuun #AvoinLukupiiri -teemaan.

Kirja minäkertoja on taiteilija, joka lähtee vaeltamaan vuorille ilmeisesti tavoittaakseen aitoja luontokokemuksia taiteensa lähteeksi. Hän päätyy kaatosateessa pieneen kylään ja kohtaa siellä salaperäisen naisen, jota kyläläiset tuntuvat pitävän hieman hulluna. Nainen näyttäytyy taiteilijalle aina yllättäen ja erikoisissa tilanteissa. Näiden juonta eteenpäin vievien kohtaamisten välillä taiteilija enimmäkseen pohdiskelee filosofisesti luonnon ja taiteen olemusta, ja suurin osa kirjasta onkin tätä jaarittelua.

Kirja on kirjoitettu jo 1906. Siihen nähden varsinkin naishahmo oli kiinnostavan moderni: hän oli eronnut aviomiehestään ja palannut isänsä kylään, mutta vaikutti elävän varsin itsenäistä elämää ja laukoi rohkeasti mielipiteitään asiasta kuin asiasta. Taiteilija sen sijaan oli ärsyttävä wannabe-miesnero, joka oli niin taiteilijuutensa lumoissa, ettei vaikuttanut tajuavan käytännön maailmasta mitään.

Minun makuuni kirja oli liian filosofinen ja hidastempoinen, vaikka taiteilijan pohdinnoissa oli välillä kyllä ihan kiinnostavia, kauniita tai hauskojakin ajatelmia. Mysteerinaisen rooli jäi tarinassa harmillisen pieneksi, hänestä olisin halunnut tietää enemmän.