mstdn.social is one of the many independent Mastodon servers you can use to participate in the fediverse.
A general-purpose Mastodon server with a 500 character limit. All languages are welcome.

Administered by:

Server stats:

7.2K
active users

#kirjamastodon

58 posts41 participants9 posts today

Matkalla ei minnekään -julkkarit pidetään 9.8. klo 17 Salossa kahvila Asemalla. Tuumin että ei jaksaisi pelkkää promohyminää ja kilistelyä, ja eilen mustikkametsässä sainkin ajatuksen. Värväsin siis kolme hyvää tyyppiä keskustelemaan Taiteen ja Viihteen rajankäynnistä, että tarvitaanko ja miksi ja miten. Ajatus nousi siitä, kun hiljan Parnassossa Joel Haahtela kääri muuten ansiokkaan kolumninsa outoon (ja samalla tuttuun) loppukaneettiin.

Herää runoon #2 on täällä!

Herää runoon on aamuvirkun rento vaihtoehto kirjallisuusklubille. Lauantaina 2.8. Oulun kirjallisuuden talolla kello 11–13 kokoontuvat runoudesta kiinnostuneet nauttimaan kahvia, hailuotolaisia leivonnaisia sekä ainutlaatuista sekoitusta lavarunoutta ja kirjallista lyriikkaa. Tämä on tapahtuma heille, jotka ovat vasta ”poetry curious”, sekä tietysti poetryssa jo kokeneille.

Ohjelmassa on kolmen runoilijan (Jenni Miettunen, Okko Kaasinen, Timo Salo) esitykset. Jälkimmäisen tunnin täyttää open mic. Ilmoittautuminen open miciin paikan päällä, esitetään omia runoja tai muita itse kirjoitettuja tekstejä maksimissaan viisi minuuttia, tyyli on vapaa. Tule sellaisena kuin olet ja nauti runoa!

Oulun kirjallisuuden talo löytyy osoitteesta Hallituskatu 9. Paikan päällä myös kirjakauppa.

Rakkauden yksitoista makua

Aikana, jolloin työelämän ikäsyrjintä pohdituttaa monia, on virkistävää tavata säpäkkä ja napakka kuusikymppinen Elsa Blom. Pankinjohtaja ei jää tuleen makaamaan, kun johtoryhmän kokouksen päätös tuo epämiellyttävän yllätyksen.

En tajunnutkaan, että Frida Gråsjön Rakkauden yksitoista makua on Rosnäs-sarjan viides, päätösosa. Kirja on riittävän itsenäinen luettavaksi, vaikkei tunne sarjan aiempia teoksia. Varasin kuitenkin oikopäätä kasan kirjastosta. Sen […]

kirjavinkit.fi/arvostelut/rakk

Unohdin pyytää kustantamoani Aula & Co:ta tekemään tämän kolmannen lukuhaasteen, joten pitänee keksiä se itse. No, ei se mitään! Viimeisen kuukauden kunniaksi haasteessa on viisi kohtaa, joista kaikista voi kerätä joukkueelle 3 pistettä / jäsen. (Kohtia on monta, mutta osan voi suorittaa lyhyillä kirjoilla.)

Kohdat ovat seuraavat:

1. Näytelmä.
2. Suljetun huoneen mysteeri.
3. Etelmä-amerikkalaisen kirjailijan teos.
4. Fragmentaarinen teos.
5. Ei fiktiota (vaan esimerkiksi esseeteos, tietokirja, elämäkerta jne).

Onnea matkaan! Lukuaika on 15.7.-15.8. Bonuspisteen saa, jos jokin kirjoista on Aula & Co:n julkaisema.

Continued thread

📖 Sofia Samatar: The Practice, the Horizon, and the Chain

Kirja lähtee liikkeelle kahdesta päähenkilöstä, Naisesta ja Pojasta, jotka elävät valtavalla generaatioavaruusaluksella. Nainen on yliopiston professori. Poika puolestaan on Kahlittu, joka on elänyt koko elämänsä Ruumassa. Mutta kun Nainen kollegoineen onnistuu käynnistämään stipendiohjelman Kahlituille, vie hän Pojan Ruumasta ylös aivan toiseen maailmaan.

Koko kirjan maailma avautui todella upeasti sivu sivulta ja yllättää useaan otteeseen kerroksellisuudellaan. Lukiessa olo oli kuin olisi katsonut ensin kuvaa jostakin pienestä yksityiskohdasta, mutta lukiessa kuvakulma kaiken aikaa laajenee ja näkyviin tulee aina uusia yksityiskohtia. Lopputuloksena on upea kokonaisuus, joka yllätti ja vakuutti. Tässä toki auttoi myös se, että en ollut lukenut kirkasta mitään ennakkoon.

(Hugo-ehdokas, Best Novella)

Mitä on olla minä

Jos olet joskus pohtinut mitä kehopositiivisuus tarkoittaa, Mitä on olla minä on kelpo esimerkki. Tämä kuvakirja kertoo lapsen ja mummin uimahallimatkasta. Uimahallissa tehdään sitä mitä siellä on tapana tehdä, ja niin tekevät kaikki muutkin: kirjassa nähdään monenlaisia kehoja tavanomaisissa puuhissaan, tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Sitä on kehopositiivisuus.

Mitä on olla minä on muutenkin miellyttävän lempeä ja pehmeä kirja. Laura Ertimo kuvaa kauniisti […]

kirjavinkit.fi/arvostelut/mita

Raised by ghosts (Briana Loewinsohn, 2025) oli sellainen sarjis, jonka varausjonoon hyppäsin vain nimen takia, tietämättä muuta. Varausjonon pituus kyllä yllätti, enkä oikein ole vieläkään löytänyt sille syytä..?

Raised by ghosts kertoo Brianasta, joka kasvaa yksinäisenä lapsena, tuntien olonsa ulkopuoliseksi erityisesti koulussa. Maailmalle Briana jakaa ajatuksiaan pääasiassa erilaisten muistiinpanojen muodossa. Tästä seuraa ihan kiinnostavia, mykkiä jaksoja sarjakuvaan, jossa tarina kulkee vain kuvan voimalla.

Sain tästä itse irti lähinnä kivaa ysärinuoruuden kuvausta, muuten tämä oli itselleni aika tylsä luettava. Pidin tosin siitä, että kuvausta "kiltti ja hiljainen" ei tarjottu synonyymiksi kuvaukselle "koulussa hyvin pärjäävä ja ongelmaton", vaan Brianan irrallisuus yhteisöstä toi myös koulutyöhön ongelmia.

Tällainen masentava mutta erittäin suositeltava tietokirja oli mökkilukemisena.

Mulla on löyhä sukuyhteys Namibiaan, ja olen maassa käynyt, joten aihe kiinnosti senkin puolesta. Saksalainen siirtomaa-aika näkyy maassa useammalla tavalla ja saksalaisia turisteja on paljon, mutta en muista että olisin siellä tästä aiheesta mainintoja nähnyt - apartheid-aika toki onkin lähempää historiaa.

Toistaiseksi parasta täällä Brändö Bike and Bedissä on ollut kirjahyllystä löytynyt Nordisk Världsatlas, huikean upea kartastokirja vuodelta 1926. Hienoja karttoja, historiaa (en tiennyt, että Kos, Rodos ja muut sen nurkan saaret kuuluivat Italialle ja tulivat osaksi Kreikkaa vasta 1940-luvulla) ja vähän sellaista kyseenalaista aikakauden kuvaa. Kartoissa on hienoja epätavallisia projektioita, ei yhtään Mercatoria. #kartat #kirjat #kirjamastodon #kirjamasto

Kirjastossa töissä oleva kaveri vinkkasi mulle luettavaksi Dess Terrentjevan Freestylen.

Kyseessä oleva nuorten säeromaani on genre mitä en ole juurikaan lukenut. Se kertoo tarinan kahdesta nuoresta ja heidän kaverisuhteesta. Kirja sijoittuu pitkälti tanssiharrastuksen pariin ja se toi minusta hyvin esiin nuorten suhteiden vaikeudet. Twistinä oli myös aseksualisuus, johon en muista ennen kirjoissa törmänneeni. Oli kiva kirja ja suosittelen lämpimästi. #KirjaMastodon #Kirjat

Syyslepoa ja metsäkylpyjä Kaneliluodolla

Kiireinen kiinteistönvälittäjä Angelika on rakentanut yritystään menestyksekkäästi. Kiire jatkuu jatkumistaan niin, että keho juoksee kilpaa aivan itsekseen kohti uupumusta. Kun ei enää muista, onko menossa töihin vai kotiin ja mikä puhelimen salasana olikaan, on onni onnettomuudessa, että kahvilaa pyörittävä velipoika sattuu juuri soittamaan.

Yvonne Ehnin Kaneliluoto-sarjan itsenäinen toinen osa Syyslepoa ja metsäkylpyjä Kaneliluodolla jatkaa saaristolaiselämän […]

kirjavinkit.fi/arvostelut/syys

Luin hiljattain Louise Kennedyn Irlantiin sijoittuvan Rikkomuksia-romaanin, ja jännä että nyt sattui luettavaksi toinen poliiittisten/uskonnollisten erimielisyyksien vuoksi jakaantunutta, väkivaltaisuuksien piinaamaa saarta käsittelevä kirja.

Elif Shafakin Kadotettujen puiden saari kertoo kreikkalaisten ja turkkilaisten välisistä jännitteistä Kyproksella 1970-luvulla, ja tarinan ytimessä on kaksikin kiellettyä rakkaustarinaa. Toinen aikataso tapahtuu 2010-luvun Englannissa. Kirja kertoo ainakin ylisukupolvisista traumoista, ja puista.

Romaanissa on kertojaäänenä viikunapuu, ja mua harmitti koko kirjan mitan, että miksi puun ääni on niin inhimillinen. Tälle saatiin lopussa selitys, eikä mulla siis ole oikeasti varaa valittaa, mutta pieni pettymys muhun jäi kaikumaan, kun olisi ollut niin mielenkiintoista lukea puun näkökulmasta kirjoitettua tarinaa. Pystyisikö ihminen kirjoittamaan moista? Haluaisin nähdä!

Upea teos tämä joka tapauksessa oli! Mitä muita Shafakeja suosittelette?

Kiitos kirjasta Gummerus! Suomentaja: Helinä Kangas

#elifshafak #kadotettujenpuidensaari #kirja #kirjafedi #kirjamastodon #kirjallisuus #kirjapixelfed #kesä

Karkulaiset

Joona, Linnea ja Ebba ovat päiväkodissa, vaikka ovatkin jo vähän vanhoja sellaiseen. Aidan lähettyviltä löytyy kuoppa: sehän on heidän vanha tunnelinalkunsa. Nyt käytössä olisi uudet, paremmat lapiot ja lapsetkin ovat jo paljon vanhempia kuin ennen – nyt on sopiva aika pakenemiselle!

Lapset tietävät, että päiväkodin hoitaja Mona on väsynyt ja yleensä nukahtaa itsekin, kun on lasten päiväuniaika. Vaaditaan siis vain vähän juonikkuutta: kun Mona nukkuu, lapset […]

kirjavinkit.fi/arvostelut/kark