mstdn.social is one of the many independent Mastodon servers you can use to participate in the fediverse.
A general-purpose Mastodon server with a 500 character limit. All languages are welcome.

Administered by:

Server stats:

13K
active users

#kirjallisuus

8 posts6 participants0 posts today

Hyvää runon ja suven päivää, Eino Leinon päivää! Runous!

Kuvat:

1. Tämänhetkiset kirjastosta lainassa olevat runoteokset + Liuhdon Amok ja Cioranin Katkeruuden syllogismeja, jotka eivät ole (varsinaisesti) runoteoksia.

2. ja 3. Semisatunnainen, pikaplarattu kuva hollilla olleesta Timo Salon teoksesta Mutta ennen muuta, joka oli työpöydän vasemmanpuoleisessa pinossa. Oikealla kirjastolainat, vasemmalla omat, luvussa olevat. Näin on aina ja näin on aina oltava.

Kuvien valintaan ei sisälly erityistä harkittua logiikkaa. Huomasin mikä päivä nyt on ja tuntui että jotain voisi postata.

Ja lisättäköön, ETTÄ RUNOUTTA VOI JA KANNATTAA JA PITÄÄ JUHLIA JA TUODA ESILLE JOKA IKINEN PÄIVÄ, oli kyseessä sitten mikä päivä tahansa.

Runous!

Continued thread

1. Tein suomennoksen useampi vuosi sitten kiinalaista kirjallisuutta käsittelevää luentosarjaa varten, minkä takia pyrin mukailemaan alkuperäistä runomittaa (viisi sanaa/säe ja riimit).

2. Alkuperäisessä ei suoraan käytetä minä-muotoa, joten halusin välttää sitä suomennoksessakin (runo tuskin on omaelämäkerrallinen). 君 käännetään usein vain ”sinä”, mutta tässä ritari puhuttelenee korkea-arvoisempaa henkilöä, jonka palvelukseen haluaa.

3. ”Kuuraterä” (霜刃) selitetään kiinalaisissa sanakirjoissa sekä kimaltelevaksi että teräväksi. Miekka siis hohtaa kuin hanki ja puree kuin pakkanen.

4. Runon nimen käänsin omasta preferenssistäni sukupuolineutraaliksi. 客 eli vieras esiintyy usein vaeltavia ”ammattilaisia" tarkoittavissa sanoissa, kuten 俠客 (vaeltava ritari, ”ritarivieras”) ja 刺客 (salamurhaaja, ”puukotusvieras”). ”Vaeltava miekkamies" olisi siis myös perusteltu suomennos.

十年磨一劍
霜刃未曾試
今日把示君
誰有不平事

Kymmenen vuoden ajan teroitettu miekka,
kuuraterää ei ole yksikään koetellut.
Tänään se näytetään arvon herralle,
ketä täällä on vääryys vaivannut?

– Jia Dao (779–843): Miekkailija (劍客)

#RunonJaSuvenPäivä'n kunniaksi tämä runo, joka James J.Y. Liun mukaan ”tiivistää vaeltavien ritarien hengen neljään säkeeseen”. Jatkoviestissä pari sanaa suomennoksestani.

Rakastatko tyttökirjoja? Runotyttö-kirjojen uusi suomennos tuo takaisin aikanaan poistetut synkät ja humoristiset osat

Klassisia tyttökirjoja on usein lyhennelty suomennosten yhteydessä. Tuore suomennos Runotyttö-kirjoista tuo esiin teoksiin kuuluvan huumorin ja elämän synkemmät puolet.

yle.fi/a/74-20166837

Yle Uutiset · Rakastatko tyttökirjoja? Runotyttö-kirjojen uusi suomennos tuo takaisin aikanaan poistetut synkät ja humoristiset osatKlassisia tyttökirjoja on usein lyhennelty suomennosten yhteydessä. Tuore suomennos Runotyttö-kirjoista tuo esiin teoksiin kuuluvan huumorin ja elämän synkemmät puolet.

Muistatko kuka oli kuka Pikku naisissa? Mistä Runotytön kirjoittaja oli kotoisin? Testaa tyttökirjatietämyksesi

Tyttökirjat tarmokkaine päähenkilöineen voimaannuttivat aikana, jolloin tyttöjen ja naisten asema yhteiskunnassa oli heikko. Osasta on tullut aikaa kestäviä klassikoita.

yle.fi/a/74-20168658

Yle Uutiset · Muistatko kuka oli kuka Pikku naisissa? Mistä Runotytön kirjoittaja oli kotoisin? Testaa tyttökirjatietämyksesiTyttökirjat tarmokkaine päähenkilöineen voimaannuttivat aikana, jolloin tyttöjen ja naisten asema yhteiskunnassa oli heikko. Osasta on tullut aikaa kestäviä klassikoita.
Kesän kirjallisuusnumero on täällä! ❤️ 🌻
Kesä on oiva aika lukea, joten tartu kirjallisuusteemaiseen Isoon Numeroon! Tämän kuun lehden kansihaastattelussa on kirjailija Sirpa Kähkönen.
Kähkönen on tunnettu historiallisista romaaneista, joiden fiktiivisissä tarinoissa hän käsittelee myös oman sukunsa tarinaa. Hän uskoo, että kaunokirjallisuus voi parhaimmillaan täydentää ja kulkea historiantutkimuksen rinnalla.
”Kaunokirjallisuus voi avata historian katvealueita”, sanoo Kähkönen.
Noihin katvealueisiin kuuluvat myös sukupolvien ajan kerrottujen tarinoiden vaietut palat, sanomatta ja näyttämättä jätetyt tunteet. Lue koko haastattelu uusimmasta Isosta Numerosta!
Kirjallisuusteemaisessa lehdessä myös:
🌻 Miksi ihmiset eivät lue? Toimittajamme pohtii sitä yhdessä niiden kanssa, jotka eivät tule kirjoihin tarttuneeksi.
🌻 Noora Dadu kirjoittaa siitä, miten toiseuttavat rakenteet vaikuttavat.
🌻 Mari Mörön novellissa kesähäämatkalla sattuu ja tapahtuu.
🌻 Carlos Lievosen runo antaa lausumisohjeen.
🌻 Jussi Valtonen suosittelee lukemaan Tšehovia.
🌻 Heikki Eloranta muistelee tunneharjoitusta päihdekuntoutuksessa.
🌻 Ruotsalaisen katulehden myyjä Peter Ahlborgin novellissa suunnitellaan matkaa.
🌻 Vieraillaan kesäkodissa ja suositellaan kirjoja!
Osta lehti kadulta ja tue myyjää!

#katulehti #journalismi #kirjallisuus #kesä #lukemisto #kirjat

Uudessa Jutussa tosi mielenkiintoinen juttu kustannustoimittamisesta ja kirjailijan tyylivaihtelusta (koskee Reijo Mäkeä). Ehkä tää on mulle vähän "oh sweet summer child" -hetki, mutta hiukan järkytyin tästä:
"Mikko Aarnen mukaan edesmennyt Otavan kustantaja Leena Majander oli päättänyt, että Reijo Mäestä tehdään tähti.

”En ollut talossa, kun päätöstä tehtiin, mutta tottakai se oli tiedossa, että se on projekti, jota tehdään ja johon panostetaan”, Aarne sanoo.

Tämä näkyi siinä, miten määrätietoisesti Mäen menestyksen eteen tehtiin kustantamossa töitä.

”Erilaisilla metodeilla hänet nostettiin bestseller-listoille ja osana tätä kirjoja alettiin myös kunnolla kustannustoimittaa”, kuvailee Aarne."

Siis eikö ihan oikeasti kaikki kirjailijat ansaitse/saa kunnollista kustannustoimitusta?! 😳

#kirjallisuus #kirjoittaminen #kirjailijanelamaa

uusijuttu.fi/juttu/scHpdW0y-ma

Uusi Juttu · Puuttuva johtolanka. Mikä selittää tähtidekkaristin tyylin vaihtelua?Tutkijat analysoivat neljää kuuluisaa suomalaisdekkaristia. Kolmen tuotannon tyylijälki pysyy yhtenäisenä, mutta yhden dekkaristin teoksissa se muuttuu.

Tänään Uudessa jutussa todettiin minusta hyvin kirjastojen nykytodellisuus:

"Riie Heikkilän mukaan varausten ja suosion mukana meneminen on osa suomalaisissa kirjastoissa paraikaa tapahtuvaa suurta muutosta. Se on johtamassa siihen, että kirjastoista tulee yhtä enemmän "Spotify-tyyppisiä mukavuusalueita".

Kuluttaja saa useammin sitä, mitä haluaa, mutta löytää harvemmin jotain, mitä ei tiennyt haluavansa.

"Luulen, että valitettavasti kirjastot ovat ovat nielaisemassa syötin, että niiden pitää osoittaa arvoaan menemällä kirjakauppamaiseen suuntaan", Heikkilä sanoo."

Kyllä, lukijoille pitää tarjota heitä kiinnostavaa aineistoa, mutta silti ihmettelin hieman jutun keskusteluosiossa Tampereen kirjastopalvelujohtajan (?) kommenttia: "Ei kuntalaisten verorahoilla voi hankkia heille aineistoa, joka on ehkä laadukasta mutta jota kukaan ei lainaa. Kuriositeetit saa vaikka kaukolainana toisesta kunnasta, mutta maksusta." Olen ehkä idealisti, mutta minusta kuntalaisten verorahoilla ei voi myöskään hankkia pelkkää Remestä. Ja toisekseen, jos jokainen kunta ajattelee että naapurikunnasta voi lainata, kuka lopulta ostaa sitä vähälevikkistä kirjallisuutta? Ja edelleen: miksi pelätään sitä, jos kirjoissa on varausjonoa? Maailmassa on miljoona muutakin kirjaa, mitä voi lukea sillä välin kuin odottelee sitä Rämöä.

Tuossa kynsiä leikatessa hyppäsi jostain muistin perältä yhtäkkiä mieleen repliikki "I don't want to walk on your crumby fingernails."

Repliikki on kirjasta Catcher in the Rye -klassikosta jonka olen lukenut jossain yläasteen ja lukion rajamailla 80-luvun jälkipuoliskolla. Siitä lähtien olen leikannut kynteni roskiksen päällä. Kertakaikkiaan mitään muuta en sitten siitä kirjasta muistakaan.

Koska tapahtuneesta on kauan niin oli epäilys että tuo repliikki ei välttämättä ihan kirjaimelleen ole noin, netti tietää kertoa että "I don’t feel like walking on your crumby nails in my bare feet tonight." on tarkka sitaatti. Merkitys oli kuitenkin säilynyt ihan hyvin.

Kirjailija valitsi ”ahdistavan pikkukaupungin” dekkariensa miljööksi, ja pian Kristiinankaupunki tunnetaan Keski-Euroopassa

Idyllinen puutalokaupunki on isossa roolissa suositussa dekkarisarjassa. Pikkukaupunki tunnetaan kohta myös Keski-Euroopassa: sarjan kirjojen käännösoikeudet on myyty Saksaan.

yle.fi/a/74-20167698

Yle Uutiset · Kirjailija valitsi ”ahdistavan pikkukaupungin” dekkariensa miljööksi, ja pian Kristiinankaupunki tunnetaan Keski-EuroopassaIdyllinen puutalokaupunki on isossa roolissa suositussa dekkarisarjassa. Pikkukaupunki tunnetaan kohta myös Keski-Euroopassa: sarjan kirjojen käännösoikeudet on myyty Saksaan.

Kuiskeen juttu osa 2 nyt luettavissa:

kuiske.fi/haastattelu-jere-var

(Klikkaa linkkiä, kuvat vain kuvia)

Puhetta mm. Etäisyys, leikistä ja työstyvästä käsiksestä, palautteen hyödyntämisestä, luovuudesta ja huonosta voinnista, runouden ja kokeilevuuden mahdollisuuksista ja, kuten on jo tullut tavaksi, pelottelua ymmärrysasioilla. Herutusmuumi-kuva huvittaa herutusmuumia itseään.

"Runous on parhaita asioita, mitä tämä maailma on minulle ikinä tarjonnut, ja toivon, että sellaisetkin ihmiset, joita runous vielä arveluttaa, antavat sille mahdollisuuden."

Runous!

Sain eilen ihania uutisia: viides osa Hirviöhoitola-sarjaan tulee ensi vuonna!

Sitä ennen pääsemme nauttimaan neljännestä osasta, Vikkelästä vetikosta, joka ilmestyy syyskuussa. 🥰

Tässäpä oivaa ja upeasti kuvitettua kesäistä kirjasarjaa kaikkien outojen otusten ystäville 6+ vuotiaista ylöspäin!

suomalainen.com/products/hirvi

www.suomalainen.comHirviöhoitola - Vikkelä vetikko

Mmh, Eleonoora Riihisen Substackissa ihan hyvää pohdintaa siitä miten lukemista "arvostetaan", mutta kirjallisuudesta ei puhuta. Samalla mietin, että kirjoista puhuminen/kirjoittaminen on vaikeaa. Miten nostaa lukemastaan esille muitakin kiinnostavia asioita, jotka kiinnostavat myös vaikkei ole kirjaa lukenutkaan. En ole kriitikko, mutta kritiikin lukijana huomaan vältteleväni usein liian suoraan kirjasta kirjoitettuja kritiikkejä koska en halua kenenkään tulkitsevan kirjaa minulle "valmiiksi", vaan toivoisin kritiikin olevan enemmän kirjan avaamista kohti maailmaa.

eleonoorariihinen.substack.com

Eleonoora Riihinen · Lukemisen fiilistely on ihanaa ja ennen kaikkea tosi tärkeääBy Eleonoora Riihinen

Kirjasomessa kuohuu. Siis tuolla Isossa Maailmassa.
Kirjailija Ali Hazelwood (jolta minäkin luin juuri sen Rakkaushypoteesin) joutui sulkemaan Instagram-tilinsä, kun joutui vihaviestien ja muun törkykommenttien uhriksi valtavalla voimalla. (Joskin ilmeisesti hän ei tiennyt miten kommentoinnin saa suljettua, joten paniikissa (?) sulki koko tilin.)
Hän nimittäin oli erehtynyt sanomaan pitävänsä Nälkäpelien Peetaa hyödyttömänä hahmona jossakin paneelikeskustelussa. Ja siitäkös fanit ottivat nokkiinsa.

Huoh. Ihan kiva, että kirjoja fanitetaan. Ihan tunteellakin. Mutta JOTAIN rajaa sentään.

#kirjallisuus #kirjamastodon #fanikulttuuri

smartbitchestrashybooks.com/20

smartbitchestrashybooks.comAli Hazelwood Dislikes Peeta, And That Was a Problem for Some Folks | Smart Bitches, Trashy BooksSmart Bitches, Trashy Books

Kuiskeen jutussa "Erityisominaista" kerron mm. runomieltymyksistäni ja tavoistani kirjoittaa. Puhetta Etäisyys, leikin (supertuskaisesta) kirjoittamisesta ja nyt työstyvästä käsikirjoituksesta. Tarinointi tulee kahdessa osassa.

"Minulla käy usein niinkin, että fragmentit leijailevat teosta kirjoittaessa tekstistä tai sivusta toiseen."

Linkki: kuiske.fi/haastattelu-jere-var

Runous!

Hyvää Pride-kuukautta!

Meikäläinen on aina vähän hitaahko, joten vasta nyt tulen nostaneeksi esiin Pride-kuukauden kunniaksi romaanini Vastatuulen lohikäärme.

Kun VL:stä ilmestyi ensimmäisiä arvosteluja, niissä kiiteltiin sateenkaarevuutta. Olin kuin puulla päähän lyöty! Häh? Mutta kyllä vaan. Onhan se sitä. Heta on bi/pan-seksuaali, on polyamoriaa jne. Oma reaktioni kumpusi siitä, etten ollut tajunnut tätä ulottuvuutta kirjoittaessani. VL:n maailmassa (siis meidän maailma, jossa on lohikäärmegeenisiä ihmisiä) oli luonnollinen valinta, että naaraalla on naaraskumppaneita, koska uroksia ei juuri ole. Lauma on tärkeä asia. Sateenkaarevuus oli siinä tarinan sanelema sivutuote eikä pääpointti. Jos sateenkaarevuuden poistaisi, menisi koko tarinan maailman logiikka uusiksi – ja siinä samalla koko tarinakin.

Pitääkö aina sitten olla näin, jos on sateenkaarevia hahmoja? Että heillä on joku aivan erityinen syy olla tarinassa?
Mielestäni ei. En pidä sellaisesta "kiintiöhomo"-ratkaisuista, mutta sateenkaarevat hahmot ovat mielestäni aika luonnollinen ilmiö tarinassa, jossa on useampia ihmisiä. Ihan kuten on pitkiä, lyhyitä, lihavia, hoikkia jne. Eihän noillakaan ominaisuuksilla tarvitse olla erityistä pointtia. Haluan kuitenkin tuoda näitä erilaisia suuntauksia esiin siksi, että omalta osaltani pyrin normalisoimaan sitä. Voisin toki jättää baariympäristön kuvailusta sen kuhertelevan naisparin pois, mutta miksi niin pitäisi tehdä?

Lakerta-sarjassa ei suoraan ole näillä näkymin sateenkaariromansseja. En halua tehdä sitä vain siksi, että niin "pitäisi" tehdä. Sarjassa kyllä esiintyy muunsukupuolisuutta sekä erilaisia seksuaalisuuden kirjoa. Esim. Manalassan Eginassa samaa sukupuolta olevat avioliitot ovat täysin tavallinen asia ja siellä tunnustetaan myös muunsukupuolisuus. Ithir on taas tämän suhteen vanhoillisempi. Canshossa homous on suht ok, mutta naisten välisiä suhteita katsotaan todella kieroon jne. Nämä seikat häilyvät lähinnä taustalla, kun rakennan erilaisia kulttuureja, ja koen sen kovin luontevaksi.

Koen, että meillä kirjailijoilla on omanlaisensa vastuu siitä, millaisia maailmoja lukijoille näytämme.

Vastatuulen lohikäärmeen kansi on Karin Niemen taitavaa käsialaa ❤️