"Sir Gawain, millainen jumala haluaa, että vääryydet unohdetaan ja jätetään rankaisematta?"
Aina joskus kirja onnistuu viemään ihmisyyden kipuihin sellaisella tavalla, että lukeminen saa surun virtaamaan läpi ja lohduttaa syvältä. Vietin sattumalta aikaa Keltainen kirjasto -keräilijän (eli ex-appiukkoni) luona ja löysin niin kauniin tarinan, että jotain tärkeää liikahti sitä lukiessa.
Kazuo Ishiguron Haudattu jättiläinen (The Buried Giant) on tuonut kirjoittajalleen Nobelin vuonna 2017 aivan syystä. Suomennos sai myös Tähtifantasia-palkinnon.
Tarinan keskiössä on vanha kelttipariskunta Axl ja Beatrice. He lähtevät matkalle kohdatakseen vielä kerran toiseen kylään muuttaneen poikansa. Vanhukset kulkevat läpi Kuningas Arthurin valtakauden jälkeisen maan, joka on aikoinaan revitty rikki kelttien ja saksien välisessä sodassa.
Tarinan edetessä nousee pintaan yhä uudestaan kysymys siitä, mitä menneisyydestä on hyvä muistaa. Vanhentuneen pariskunnan suhteen tasolla menneiden muistaminen voi tuoda selkeyttä, mutta myös horjuttaa nykyistä arkista rakkautta. Yhteiskunnan tasolla muistaminen voi myös repiä auki kansojen haavat.
Onko rauhan edellytys joskus unohtaminen? Tuoko tapahtumien tarkka muistaminen helpotusta vai tuskaa?
Huomasin, että itselleni lukiessa toi suurta lohtua kirjan tapa liikkua fantasian ja kivuliaan ajankohtaisten teemojen välillä, niin että etäisyys vaihteli omalta iholta muinaisiin ritaritarinoihin. Se sai esiin ihmisyydestä jotain sellaista, mikä tuntui kulkevan ajan läpi.
#haudattujättiläinen #kazuoishiguro #kirjafedi #kirjapixelfed #kirjallisuus #kesäkirja
Aina joskus kirja onnistuu viemään ihmisyyden kipuihin sellaisella tavalla, että lukeminen saa surun virtaamaan läpi ja lohduttaa syvältä. Vietin sattumalta aikaa Keltainen kirjasto -keräilijän (eli ex-appiukkoni) luona ja löysin niin kauniin tarinan, että jotain tärkeää liikahti sitä lukiessa.
Kazuo Ishiguron Haudattu jättiläinen (The Buried Giant) on tuonut kirjoittajalleen Nobelin vuonna 2017 aivan syystä. Suomennos sai myös Tähtifantasia-palkinnon.
Tarinan keskiössä on vanha kelttipariskunta Axl ja Beatrice. He lähtevät matkalle kohdatakseen vielä kerran toiseen kylään muuttaneen poikansa. Vanhukset kulkevat läpi Kuningas Arthurin valtakauden jälkeisen maan, joka on aikoinaan revitty rikki kelttien ja saksien välisessä sodassa.
Tarinan edetessä nousee pintaan yhä uudestaan kysymys siitä, mitä menneisyydestä on hyvä muistaa. Vanhentuneen pariskunnan suhteen tasolla menneiden muistaminen voi tuoda selkeyttä, mutta myös horjuttaa nykyistä arkista rakkautta. Yhteiskunnan tasolla muistaminen voi myös repiä auki kansojen haavat.
Onko rauhan edellytys joskus unohtaminen? Tuoko tapahtumien tarkka muistaminen helpotusta vai tuskaa?
Huomasin, että itselleni lukiessa toi suurta lohtua kirjan tapa liikkua fantasian ja kivuliaan ajankohtaisten teemojen välillä, niin että etäisyys vaihteli omalta iholta muinaisiin ritaritarinoihin. Se sai esiin ihmisyydestä jotain sellaista, mikä tuntui kulkevan ajan läpi.
#haudattujättiläinen #kazuoishiguro #kirjafedi #kirjapixelfed #kirjallisuus #kesäkirja
Nobelistin kirjoittama 
